Hirvenliha on maultaan metsäisen voimakasta, ei liikaa, mutta sopivasti, hiukan kuivahkoa isosyistä lihaa, joka kaipaa lisukkeeksi kunnon voita tai siansilavaa.
Netistä löytyy hyviä ohjeita, mutta kerron tässä, miten minä valmistan hirvenlihani
Eilen siis ostin metsästyseuralta 10 kg paloiteltua kolarihirven lihaa. Metsästysseurallamme on sopimus alueen kolarihirvien jälkikäsittelystä.
He riiputtavat ja paloittelevat ruhon valmiiksi ja jakavat tasapuolisesti paistit sun muut 10 kilon pusseihin ja myyvät ne kohtuuhinnoin.
Ensin siis puhdistin lihat (vaikka ne oli jo puhtaita ja jotkut kuulemma pakastaa ihan semmosenaan, mutta minä otan vielä kalvot pois ja paloittelen sopiviin annoksiin) pakkaseen. Nyt en erotellut jauhelihaksi yhtään, kun nykyään ei saa enää kaupassa käydä jauhamassa. Metsästysseuralla on kyllä mylly, mutta iso homma lähteä kokoamaan, jauhaa pari kiloa, purkaa ja taas pestä, laiska ku oon:D
Sitten ruoaksi valmistaminen minun tavallani.
HIRVEN KÄRISTYSTÄ: Otan pakasteesta luuttoman lihapussin, vuolen siitä leukulla lastuja ja kuumalla rautapaistinpallulla VOIN kera ruskistan. Sitten lisään hiukan vettä, porkkanakuutioita (joita myös olen hiukan kuultanut voissa), hyppysellisen kokonaisia ohraryynejä, valkosipulin kynsiä, tavallisenkin sipulin olen laittanut, suolaa ja mustapippuria ja annan kastikkeen hautua miedolla lämmöllä aika kauan, siis niin kauan, että ohraryynitkin ovat kypsiä (En aina laita ohraryynejä)
Hirvenliha on sen verran maukasta itsessään, ettei se kummosia mausteita tarvitse. Katajanmarjat sopivat myös, jos niitä on.
Sitten valmistan perunamuusin ja avot, miten maistuu hyvälle. Puolukkasosetta tai karpalot ovat oivia lisukkeita
HIRVEN PAISTI ja muitakin vinkkejä:
Paahtopaistin valmistan siten, että laitan uuniin rautapataan paistin,voita, hiukan vettä, mustaa pippuria, valkosipulin kynsiä ja tavallisen sipulin. Siinä on minun mausteeni, mielestäni hirvenliha ei kaipaa muuta. Paahtopaistin paistan aluksi kuumassa uunissa pinnat ruskistaen, kääntelen sitä niin, että joka puolelta ruskistuu ja sitten kansi tai folio päälle ja hauduttamalla kypsennän. Hirvenliha on sen verran isosyistä, että haluan sen olevan hyvin kypsennettyä.
Samaan uuniin olen saattanut laittaa toisen satsin luullisia lihapaloja, joista sitten olen myöhemmin keittänyt hirvenlihakeittoa, antaa hienon maun, kun on ensin paahtanut uunissa.
Joskus, kun teen oikein juhlavan paistin, niin sitten marinoin lihan punaviinimarinaadissa, joita ohjeita löytyy hyvin netistä.
Huomaatteko, etten käytä kovin monia mausteita, mustapippuri ja valkosipulin kynnet ovat ehdottomia ja voi. Lisäksi varsinkin keitossa olen saanut kiitosta ohraryyneistä, jota ei moni käytä, mutta se antaa mukavan lisän keittoon ja tietysti keittovihanneksia.
Aikoinaan, kuin mieheni toi niitä kaatamiaan hirvenpäitä, niin valmistin myös turpasylttyä ja tietysti kieli käytettiin myös.
Tässäpä mun muutama vinkki hirvenlihan käsittelyyn. Nyt toivoisinkin, että teiltä tulisi omia ehdotuksia ja miten te valmistatte/valmistaisitte maukkaan aterian hirvenlihasta.
Sitten kertomus, miten minä päädyin
hirviseuran porukkaan.
Olen aina pitänyt hirvenlihasta, samoin lapseni, jotka aikoinaan tekivät hirven jauhelihasta maukkaita pitsojakin. Edesmennyt mieheni oli myös hirvenmetsästäjä, joka kaatoi joka syksy 1-6 hirveä.
Kerran sitten ehdotin miehelleni, joka oli menossa kokoukseen, että sano siellä, että tulisimme yhden vaimon kanssa jauhamaan se viimeinen hirvi jauhelihaksi, sillä se on helppo jakaa tasan kaikkien (n.70 ukkoa) kanssa ja lapset tykkää jauhelihasta, ettei tehtäis siitä makkaraa.
Oli nimittäin syksyn viimeinen hirvi ja maanomistajat sun muut olivat jo saaneet osansa.
No miehenihän ehdotti, eikä se tietystikään mennyt läpi, vaan joku oli sanonut, ettei tänne akkoja huolita komentelemaan. Mieheni oli vaan vastannut, että tuon sinä vielä otat takaisin ja niinpä seuraavana talvena minä suoritin metsästäjän tutkinnon ja mieheni opetti minut ampumaan pyssyllä, en koskaan ennen ollut sitä tehnyt. Liityin metsästyseuraan ja suoritin kesällä valtakunnallisen hirvenammuntaluvan ja myös sen oman seuran ammunnan, joka piti suorittaa joka vuosi ja niinpä olin syksyllä hirviporukan riveissä ainoana naisena.
Olinkin silloin kamalan aktiivinen joka asiaan, nimittäin edellisenä keväänä olin puuhaamassa telttasaunomisen maailmanennätyksen rikkomista kuorma-auton lavalla ympäri Suomea ja sitten tämä hirvestys, nämä olivat mun 50-villityksiä, sain synttärilahjaksi vielä hirvikiväärin ja puukon:D
Näitä on nyt kiva muistella.
