Arvausleikkejä ja vähän muutakin

On mukava lähteä reissuun, mutta vielä mukavampaa on palata kotiin.

Kyllä se on niin, että aikansa kutakin, ei minusta enää olisi tuollaiseen menoon ja vilskeeseen pitemmän päälle, kuin mitä tyttäreni perheessä nyt on.

Tyttäreni oli työreissussa Tukholmassa 5 pv. ja vävy teki pitkää päivää töitä ja töitten jälkeen suoraan talotontille.

Kaverini kävi myös parina päivänä auttamassa, kun ensi viikolla tulee talopaketti ja kaikki pohjustus pitää olla valmiina.

Nuorimmaisen lapsen (5v) vein päiväkotiin ja hain pois, vanhempi (10v) osasi itse mennä linja-autolla musiikkikouluun, mutta kahtena iltana oli baletti, sinnekin osasi kyllä linja-autolla, mutta perjantaina vein ja hain, kun silloin keskikaupungilla on vähän rauhattomampaa. 

Päivällä valmistelin ruoat sun muut.

Huhhuh. No, hyvin meni kuitenkin, eikä pahempia mokia tehty, laulamassa emme nyt käyneet, mitä minä isseksein opettelin sitä semifinaalikappaletta ulkoa, ku on tää hijasoppinen pää, niin täytyy hyvissä ajoin harijotella:D

Marraskuun viimeisellä viikonlopulla on sitten se Tähtiartistisemifinaali meillä molemmilla.

Paluumatkalla käytiin Ähtärissä veljeni luona äänittämässä pari laulua CD:lle, jotka lähetän myös yhteen kisaan, johon velpoika sai höynäytettyä, tokkopa siitä mittään tullee, mutta sama se, oon kuitenkin mukana:)

Velmies oli pärjännyt hyvin Onnenpotkukisassa Yyterissä, oli päässyt toiseksi ja näin ollen pääsee levyttämään. Me emme ole tähän kisaan osallistuneet.

Sen jälkeen kävimme vielä mökillä katsomassa, onko kaikki ok. talvea varten.

Sinne oli ihanan rauhallista mennä edes käymään, olisi ollut kiva jäädä muutamaksi päivää, mutta ei voitu, kun maanantaina piti olla Raahessa.

Sanoinkin kaverille, että on tosi rauhoittavaa tulla tänne, olen jotenkin kokenut sen paikan sellaiseksi, jossa mieli rauhoittuu ja huolet unhoittuu.

Järvellä tuuli aika voimakkaasti, mutta ei silti ollut kylmää.

Sanoisin, että tämä kaikki on onnea, jos mikään.

Kotoa lähtiessäni katselin, miten kukkaset akkunalla alkavat taas kukkimaan.

Amatsonin Liljassa on 4 kukkavanaa, niihin on tulossa jokaiseen 4-5 isoa valkoista kukkaa, aivan mahtavaa.

Runsaskukkainen kaktukseni availee jo nuppujaan, joita on tosi paljon, ei koskaan aiemmin näin runsaasti.

1. Ensimmäinen arvauskysely:

Katselkaapa kuvia ja arvailkaa kuinka monta kukkaa/nuppua siinä on?

Ennen matkaa laskeskelin noin puolet nupuista, joten en ole vielä itsekään laskenut tarkkaa lukumäärää.

Laitan tähän useamman kuvan eri puolilta otettuna.

2: Toinen arvauskysely:

Mikä/mitä mahtaa olla kuvassa Nro 4. ?

Pari kuvaa järvestäkin, kuinka se tyrskyää myrskyssä, mutta sitten tyynellä säällä on kauniit värit. Vesi oli aika korkealla. Kaunista.

Montako kukkaa/nuppua tässä kaktuksessa on?

Sama kukka isompana

Edelleen sama kukka, kts. nuppujen määrää.

Kuva nro 4. Mikähän lienee?

Järvi myrskyää, kuva mökin rannasta

Sama järvi ja sama ranta tyynellä säällä, mutta vesi on korkeana.

Witsiä bukkaa

Nyt on niin kiireistä aikaa tai sanoisinko, ettei ajatukset pysähdy nyt näihin blogeihin lainkaan, niin lainaan toisten juttuja tai siis tällä kertaa kerron vitsin. Ihan vaan sen takia, että kaikesta huolimatta oon kuulolla ja näkyvilläkin, en halua hautautua aivan näihin omiin syövereihin.

POHOJALAANEN KASKU: 

Eräs eteläpohjalainen pieni, mutta vahva nuori-isäntä meni vävyksi hämäläiseen taloon. 

Siihen aikaan nuorisoseurojen järjestämät iltama- ja tanssitilaisuudet olivat melkein ainoat kylän huvitukset.
Vävy joutui paikallisen nuorisoseuran tanssitilaisuuksiin järjestysmieheksi.

Muutamat humalaiset nuoret miehet häiritsivät tanssimista, jolloin pohjalainen kävi käskemässä pahimpia humalikkoja heti ulos.

Lähes kaksimetrinen hämäläinen kaveri käveli rehvakkaasti järjestysmiehen eteen sanoen, ettei tämä saisi häntä ulos kilon paloinakaan. 

Tällöin pohjalainen veri kuohahti ja järjestysmies tarttui rähjäävää hongankolistajaa niskasta ja takapuolesta kiinni ja heitti kiroten ulos ikkunan läpi tokaisten:
- Minä en kerkiä kiloja punnittemahan!

Ps. mun ystäväin on kuitenkin pitkä, eikä onneksi punnitte kilojakaan, toivottavasti ei heittele ikkunan läpikään ja on huumorikin tallella:D

Tästä videosta, en muista laitoinko jollekin kommiin linkkinä, on nääs se atsalea, olin kuitenkin ajatellut. Monesti kun soittaa johonkin, niin tuollaistahan se on. Tais olla madam Peequun blogi noista lehtimyyjistä, jolloin meinasin laittaa. On ne vaan joskus uskomattomia.

Iloa syksyn harmauteen, aurinkokin aina välillä paistaa ja tänään saamme ihan rauhassa mokailla ja luvan kanssa. 

Nyt ulos pottuja kuokkimaan siitä pienestä pläntistä, minkä saimme keväällä muokattua:D