Tunnisteet

maanantai 31. joulukuuta 2012

Elämän virta vie vuoteen 2013




Kiitos menneestä vuodesta, jääköön se muistoihin.
Sydämen onnea ja lämpöä vuodelle 2013 noista kauniista jääkiteistä huolimatta!
toivottelee Plätty, lettunen, lättymaakari tai millä nimellä nyt haluattekin kutsuttavan, kera ystävänsä.





perjantai 21. joulukuuta 2012

Vuosi 2012 -> 2013

Tämä vuosi on herättänyt minussa monenlaisia tunteita; iloa, surua, kaipuuta, rakkautta, pettymystä jopa vihaa, olen kokenut väsymystä, toivottomuutta, ahdistusta, rauhattomuutta, mutta myös ystävyyttä, uskoa ja toivoa, joten mielenrauhani on kohtalaisen tasapainossa edelleen.

Joulun aika ja Samakasan uutiset herkistivät taas ajattelemaan.

Me olemme valinneet tammikuun semifinaalikappaleiksemme seuraavat tunteita herättävät kappaleet, joita koitamme opetella ulkoa. 
Nämä sanomat sopivat juuri nyt meidän mieliimme.

Minun kappaleeni on Eila Pienimäen levyttämä; Yksi ainoa ihminen ja kaverini laulu on Kari Tapion levyttämä; Viimeinen valssi.


Yksi ainoa ihminen, beguine, säv.& san. Timo Hämäläinen

Joskus elon harmaudessa turhuudelta kaikki näyttää.
Tuntuu ettei tarkoitusta elämällä enää ois`
Silloin aivan yllättäin voi onni suurin toiveet täyttää
Rakkaus kun sydämestä surut kaikki pyyhkii pois.

Yksi ainoa ihminen
muuttaa voi päivän pilvisen
kun hän hymynsä kauniin suo
niin se auringon tuo.
Yksi ainoa ihminen
yksi ainoa tiedän sen
Näyttää mulle onnelan
häntä rakastan.

Vaikka sinun kanssasi sain olla vain,
sen hetken verran
Silti kaipuun polttavan sä jätit
minun sydämeen
Sattumaako lie, kun silloin kohtasimme,
vain sen kerran
Toivon että voisin vielä tavata
sun uudelleen.

Yksi ainoa ihminen
mulle antaa nyt tunteen sen
Jota vaille mä ennen jäin,
annoit sen ystäväin.
Yksi ainoa ihminen
mulle lahjoitti onnen sen
Jota ennen turhaan hain
nyt sen hältä sain.
---
Vaikka sinun rinnallasi viettää sain
vain yhden illan
Tuntuu niin kuin tuntenut mä oisin
sinut kauemmin.
Sydämemme tunteista kun rakensimme
onnen sillan
Sitä kanssas kulkea mä
joka päivä tahtoisin.

Yksi ainoa ihminen
poisti syömmestä kaipauksen
Mistä ennen vain haaveilin
totta on viimeinkin.
Yksi ainoa ihminen
mulle antaa voi rakkauden
Yksi ainut muita ei
hän mun syömmein vei.


 
Viimeinen valssi Veikko Samuli levytys 1995
Hm

En elämältä pyydä mitään,
sain enemmän kuin ansaitsin.
Jos lähelleni toivon ketään,
niin sinut, rakas, ainakin.

Voitko luonain
olla silloin,
vielä viimeinen valssi kun soi -
niin kuin oltiin
aamuin, illoin,
jotka elämä eteemme toi?

Kuin satu, joka kesken päättyy,
kuin uni, josta herätään,
niin tuokiolta vuodet tuntuu.
Suo, että sinut vielä nään.

:,: Voitko luonain
olla silloin,
vielä viimeinen valssi kun soi -
niin kuin oltiin
aamuin, illoin,
jotka elämä eteemme toi? :,:

Jääkynttilöitä.


Oikein Lämminhenkistä Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2013 !

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vastauksia ja matkakertomusta

Pieni matkakertomus, vaikka itse en tuolla matkalla ollutkaan, vaan ystäväni ja hänen kuviaan ja hänen kertomanaan innostuin jekkuileen.

Vastauksia pienen kerronnan kera:

Kuvien yhteinen tekijä on Singapore, sillä kaikki kuvat ovat sieltä ja olenhan aikaisemmin kertonut että ystäväni lähti aika yllättäen tyttärensä tueksi ja seuraksi Singaporeen, kun he olivat vasta muuttaneet sinne ja siellä oli talossa hieman ongelmia. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä täällä Suomessa on hyvät oltavat, vaikka asumme vaatimattomasti. Ei auta hienot isot lukaalit uima-altaineen, jos siellä vilistelee kaikenmaaliman ötököitä ja ilima on ko linnunmaitoo, mutta kuumempaa ja kosteaa. Mukava on käydä lomilla tällaisissa paikoissa, mutta enpä osaa kuvitella asuvani kahta vuotta.

Siirrytäänpä sitten noihin kuviin.
Kuva 1 ja 3 ovat samasta kuvasta ja ovat apinoita neuvonpidossa, mitähän lie suunnittelevat:D
Siellä oli kuulemma eri kokoisia apinoita puistoissa ja jos jäi niiden lähettyville seisomaan, saattoivat kiivetä päälle, muuten varmaan ihan kivoja, mutta kun ovat villejä, niin olisivat saattaneet vaikka vähän näykkäistä.

Apinat neuvonpidossa

Apinoiden valtaus


Kuva 2. on kadun ylle laitettuja ilmapalloja tulevia formulakisoja koristelemaan. Ne kisathan oli jo Singaporessa ja kuva on sieltä paikan päältä.

Formulakisat tulossa


Kuva 4. on erään pelikentän varoitustaulu, ilmeisesti pelkät kiellot eivät ole tehonneet, vaan on pitänyt laittaa noin vaarallinen pelotin.

Aika erikoinen varoitustaulu


Kaverini on kertoillut matkastaan, ovat olleet yösafarilla, joka oli ollut aika peloittavakin, siitä ei ole kuvia. Puita on ollut aika erikoisia, viuhkan näköisiä palmuja ja korkeita riukumaisia puita, paljon kauniita kukkia ja kaupunki niin suuri, etteipä sinne yksin oo ollu asiaa huonolla kielitaidolla.

Niin pieni on ihminen:D

Eipä tee mieli asua noin korkealla.


Tämä riittänee lyhyeksi matkakertomukseksi, kun en itse ollut mukana, oma passikin oli ehtinyt umpeutua, enkä minä ainakaan olisi yhden vuorokauden varoitusajalla pystynyt lähtemään, niin se vaan on. Helsinkiin menimme yhdessä, mutta itse paluumatkalla kiertelin sitten Helsingissä, Porissa, Tammelassa, Jyväskylässä, Ähtärissä, mökillä ja lopuksi kottiin.

Kiitos arvuutteloille, tais olla aika vaikeita:D

Kauniita ja erikoisia kukkia

lauantai 27. lokakuuta 2012

Yksi yhteinen tekijä

Tässäpä kuvia tai kuvien osia, näillä on yksi yhteinen tekijä, mikä? ja mitä nuo kuvat esittää?

Kuva nro 1.
Kuva nro 2.
Kuva nro 3.


Kuva nro 4.


Kerron pienen tarinan näistä sitten, kun olette hiukan arvuutelleet.
Hauskoja arvuutteluhetkiä tv. Plätty kera ystävänsä ( hän kun ei harrasta blogien kirjoittelua, mutta on muuten mukana, kun minä kerron ja arvuuttelen hänelläkin noita hauskoja kuvia samakasastakin)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Tunnetko?





Tunteet – voi hyvä tavaton.
Meri/kotiranta



Meri kuule sieluni soitto
kuule lauluni huutoni mun
ota kyyneleistäni voitto
ne on suolaa kuin sielusi sun.”         













Ymmärrys hoi, älä jätä, aina ei millään jaksaisi, ei, ei, ei, vaikka kuinka olisin pitkämielinen, auttaako huuto - ei, auttaako itku - ei, auttaako nöyryys - ei, auttaako suru – ei, auttaako viha - ei, auttaako rakkaus – toivottavasti.


En aina ymmärrä ihmisten, tuttavien, läheisten, ystävien, viranomaisten ym. tekoja, vaikka kuinka yritän ja oon aika viisaski:). 
Miksi me usein tulkitsemme toisemme niin väärin ja tuotamme tuskaa? 

Välihuomautus; en puhu nyt pitkähköstä ja mieluisasta:D

Miksi me emme osaa kuunnella toista, toisen tuskaa? Minähän olen luonteeltani iloinen ja positiivinen – miksi nyt rintaa ahdistaa ja itkettää, miksi valvon, miksi ei minua ymmärretä?


Olen aina pitänyt syksystä, mutta nyt on ollut kesällä ja syksyllä liikaa surua ja ahdistusta ja ihan sopivasti samaan aikaan osui mieheni 14 vuotis muistopäivä.
Olin käynyt päivällä meren rannalla, illalla olin yksin kotona, kynttilänvalossa,
kuunnellen Adagiota http://youtu.be/XMbvcp480Y4 ja muistellen menneitä, kun en muuta voinut.


Miten selviämme voimakkaista tunnetiloista? – minulla se on musiikki, opettelin kaksi uutta laulua: ”Elämälle kiitos” http://youtu.be/YsuiW4xPoQw   ja ”Pariisin taivaan alla” http://youtu.be/dRNA2j2_I7E

En ole vielä päässyt yleisölle testaamaan – kyllä tämä taas kohta. 
Tämä kirjoittaminenkin vähän heleppas, huh huh.



tiistai 21. elokuuta 2012

Anjuusalta keittiöhaaste

Kiitos Anjuusa, ku haluat nähä mitä puuhastelen keittiössä:) Tässäpä kuvin kerron.

Kuka muistaa ajan, jolloin leipäkoneet tuli muotiin? Minulla on vielä tämä jopa käytössä, mutta teen sillä vain aina semmosen pienen taikinan, jonka sitten leivon pulliksi, pitkoiksi tai piirakoiksi. Leipiä ei ole tullut enää tehty.
                      

Tässäpä näkyy sitten mehumaija, joka oli illallakin käytössä, kohta on kaikki viinimarjat mehustettu ja pakastettu. Leipasin pari pullapitkoakin illalla, leipäkoneella tekasin taikinan.

Mehut pakastepulloihin ja pakastearkkuun, toki kahaveeta hörppäilin välillä:)

Minä ku oon vähän sitä uteliasta sorttia, niin tahon nähä, mimmosta on miesten keittiöissä, eli haastan Bikeboyn, Maximexin ja Polariksen kuvaamaan omasta keittiöstään muutaman lähikuvan ja haastamaan edelleen kolome uutta uhuria.

Skool poijaat ja tytöt. Keittiön seinältä kuvattuja kukseja.

Jääkaapin ovessa vinkkejä: "Jos haluat talon lokoisimman lepotuolin -luota kissan vaistoo."   "Pienen kissan rakkaus on suuri asia."



lauantai 4. elokuuta 2012

Kesän eläimellisyyttä


Kesä on kesää ja ihanaa aikaa, vaikka on noita kiusallisia ötököitä, eikä sääkään aina suosi.
Mutta mökillä ollessa oli ja ehkä vieläkin, kun menemme uudelleen, kaikenlaista mukavaa eläimellistä seurantaa.

Touko-kesäkuussa oli kivaa seurata muuttolintujen tuloa ja pesimispuuhia.
Jopa kohmeisen mehiläisen pelastaminen aurinkoisemmalle paikalle lämmittelemään oli mielenkiintoista, eihän uskois?
Nostin sen tikkujen kanssa kepin nokkaan aurinkoon ja kai se siitä oli johonkin lentänyt, kun jossain vaiheessa oli häipynyt:D



Mökillä tänä kesänä oli useitakin lapsivieraita, joitten kanssa kävimme läheisessä VilliKilissä  http://www.villikili.fi/  katsomassa, miten vapaasti melkein kaikki eläimet saivat siellä kulkea pihalla ja pellolla ja niitä kaikkia sai paijata ja rapsuttaa. En ole missään muualla nähnyt sellaista kuin tuolla.



Siellä siis ihan irrallaan oli mm. kissat poikasineen, kaksi kiliä, kanat, kukot, lehmä, sika, erikoisen näköisiä ankkoja, lammas ja uusi karitsa, jonka emo oli hylännyt, hevonen, ponit, muuli,










 aasikin, joka oli kyllä yks päivä lähtenyt tielle kävelemään, isäntä juossut perään ja lopulta asiakkaan autolla tavoittivat, nyt sitten pitivät sitä liekassa, joku kanikin oli irrallaan, vaikka suurin osa oli aitauksissaan, samoin marsut. 




Tietysti hevoset ym. normaalisti aitauksissa, silloin kun talonväki ei ollut pihapiirissä.









Erilaisia kanoja mm. silkkikanat olivat aitauksissa, kuten myös riikinkukko, jonka olen kyllä aiemmin nähnyt irrallaankin. Vanha arvokkaan näköinen kalkkuna oli myös aitauksessa ja omalla esiintymislavallaan.








Kaikilla eläimillä myös oli omat nimet.

Monet eläimet olivat aika vanhoja, Klaara-aasikin parikymmentä vuotta, kalkkuna varmasti yli kymmenen vuotta.

VilliKilissä käy paljon erilaisia lapsiryhmiä päiväkodeista, kouluilta ja kehitysvammaisia, joille on tosi hyvää terapiaa eläinten paijaaminen. Talon emäntä käy myös mm. vanhainkodeissa, ottaa esim. karitsavauvan ja pari pientä eläintä mukaan, joita vanhukset saavat hoivailla.

Minusta tämä on niin uskomatonta toimintaa, olen tästä kirjoittanut aiemminkin.






Eikä nämä hauskat eläinjutut tähän loppuneet. Eräänä päivänä mökillä näin lentelevän linnun, jota en heti tunnistanut, mutta jo toisella kertaa yhdessä totesimme sen olevat tuulihaukan.

Aamuyöllä kuuntelimme katolta rapinaa ja luulimme oravan, variksen tai jonkun muun siellä rapistelevan, kunnes toisella kertaa näimme, kun tuulihaukka opetti poikastaan lentämään ja välillä olivat mökin katollakin.

Yritin ottaa kuvia näistä lentämässä ja sain videonkin, jossa kuuluu niitten ääntelyä runsaasti, kun poikastaan opettivat, mutta enpä vielä saanut/osannut ottaa uudesta kännykkäkamerastani tietokoneelle videota, mutta kuvat sain.

Eräänä päivänä kuului rapistelua kuistilta ja mitä näimmekään, tuulihaukan poikanen oli eksynyt kuistillemme, siitä sain otettua useampia kuvia, jonka jälkeen ohjasimme linnunpoikasen takaisin luontoon, jossa sen emo jo odotteli.
Myöhemmin näimme lähistöllä metsätiellä tämän tuulihaukkapariskunnan opettavan tätä poikasta pyydystämään metsähiiriä. Enpä ole koskaan aiemmin päässyt näin likeltä seuraamaan tuulihaukan perhe-elämää.

Tuulihaukan poikanen kuistilla

Pari kertaa oli meillä vieraana myös Ramona, naapurin (n.4 km:n päässä) koira, hän kävi meitä tervehtimässä josko liikenisi parit grillimakkarat:)



Poikani ja hänen tyttärensä olivat innokkaita laittamaan verkot vesille ja niinpä sieltä taas tuli komea 3-4 kg:n kuha, pari ahventa ja lahnoja.
Kuha fileroitiin ja paistettiin voissa ja ruodoista ja päästä keitin kalakeiton. Muut kalat savustettiin, mutta lahnat ei oikein maistunut kenellekään, minäkään kun en tykkää kalasta, mutta syön kyllä vähäsen, saatan kyllä perata ja valmistaa ja osaankin tehdä sen, pääsinpä taas ittiä kehumaan, hah haa.

Kuhan keitetyt silmät:D

Nuori neitonen ei peljännyt sammakoitakaan, vaan otti kädelleen komean sammakon, laittoi sen ämpäriin, jossa oli vettä, mutta eihän se kauaa siinä viihtynyt, vaan teki korkean loikkauksen ja sinne meni takaisin luontoon.



Perhosia ei tänä kesänä ollut niin paljoa kuin viime kesänä, olisiko ollut kylmän ja sateisen kevään/kesän syytä. Yhden ison ja erilaisen perhosen näimme postinhakureissulla, mutta tietysti kännykkäkamera oli jäänyt pois matkasta, enkä näin ollen saanut tarkistettua mikä se perhonen oli.
Ei kuitenkaan mikään noista, joita viime kesänä olin kuvannut ja nähnyt.


Erään kaupan pihalla tynnyreiden välistä kuului ääniä ja sieltäpä löytyi harakan pesä, jossa poikasia.



Vähän vielä kasvillisuudesta. Mökillä raparperi teki ennätysmäisen isoja lehtiä, lähes 70 sm ja mansikoitakin muutama tuli, vaikka mansikkamaa tehtiin nyt kesällä, mutta kotimansikkamaasta (viime kesänä tehty) tuli jo komeita mansikoita ja lisää kypsyisi, jos ei vesisateet pilaa, pahalta näyttää.
Pientä satoa tulee kummastakin kasvimaasta, vaikka enemmänkin se on vaan nyhertämistä, eikä viljelyä:D 

Isoja raparperin lehtiä
Mansikkamaa alkutekijöissään





Peruna- ja kasvimaa keväällä











Marjoja kuitenkin tulee aina, se on hyvä, sillä ”poika” olisi tarkoitus panna taas käymään viime kesän marjoista, mitkä jäi pakastimeen käyttämättä. Minulla on kaksi pakastearkkua, joten tilaa on, ja joskus saan ne täytetyksikin.



Yksi urakka oli mökillä lisäterassin tekoa, siitä tuli hieno, on kylläkin vielä hiukan kesken, mutta jo käyttökelpoinen.



Tässäpä taas tuli ruustattua tekstiä turhankin palijon, ehkä viikon parin päästä matkaamme taas sinne mökille, siellä on niin ihanaa, kun pääsee joka päivä uimaankin, täällä ei tule tuohon mereen aina lähdettyä.





 
Mukavaa syyskesää/syksyä palstani lukijoille!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Virta venhettä vie


Villikilin kileille maistui juhannuskoivut
Auringon lasku järvellä Juhannuksena 2012


Elämä on kuin vesistö, mistä se alkaa, mitä kaikkea on välillä ja mihin se päättyy?










Pisaroista, lähteistä, pienistä noroista, ojista ja puroista muodostuu iso joki koskineen ja erilaisine pyörteineen, mutkineen päätyen yhteiseen mereen.
On akanvirtaa, nivaa, suvantoa, köngästä, vuolletta, pudasta, sahia, suistoa ja särkkää ym. ym. lehmänselästä lähtien, kuitenkin joella on päävirta, joka johdattelee perille.

Meidän elämämme kulkee samanlaista mutkittelevaa, välillä kivikkoista, välillä upottavaa ja huonokuntoista, välillä sileää asfaltoitua tietä, joskus eksymme varsinaiselta polultamme toivoen että löydämme jälleen oikean suunnan ja päämäärän.

Omassa elämässäni on ollut monenlaista myllerrystä, niin iloa kuin suruakin. On ollut paljon harrastuksia, jotka ovat antaneet iloa, on ollut ystäviä, läheisyyttä, joilta olen saanut tarvittaessa avun, olen saanut nauttia luonnosta ja niin monista asioista, ettei sanat riitä kertomaan.

Osaammeko aina edes antaa arvoa tälle kaikelle, osaammeko olla kiitollisia vai olemmeko vain valittajia ja nurisijoita pienistäkin asioista ja vastoinkäymisistä?

Tämä kevät ja alkukesä on ollut minulle välillä aika rankkaa, paljon on ollut tekemistä ja touhua, kuitenkin sellaista, jota on halunnut tehdä, mutta kunto ei enää tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi.
Osaan kuitenkin nauttia myös vain olemisestakin, osaan siis laiskotellakki:D

Mökillä on tänä keväänä vieraillut niin omia kuin kaverinkin lapsia perheineen ja Juhannusaattona velimies vaimonsa kera toi karaokelaitteet mökin kuistille ja laulu raikui surullisista uutisista huolimatta. Show must go on.

Minun lapsuuskodissani eleli 8 lasta, itse kolmanneksi nuorin.
Pientilalla oli joskus puutetta, isä oli sodassa ja tiukkaa oli jälkeenkin päin, mutta muuten sanoisin, että olen syntynyt rikkaaseen perheeseen ja olen saanut viettää onnellisen lapsuuden.

Tänä kesänä, Juhannusaattona saimme suruviestin ja enää meitä on täällä jatkamassa 7 lasta perheineen.


In Memoriam

Rakas veljeni, olit minua 5 vuotta vanhempi, ahkera, iloinen, nuorempana leikillisesti sanottiin Sinua Auervaaraksi ”viettelän” hiuskiehkuran ja iloisuutesi johdosta.

Olimme samoilla veneveistokursseilla ja veistelimme veneitämme, Sinulla oli isompi ja komeampi vene tulossa. Meri ja vesistö oli myös Sinulle hyvin mieluisia.

Olit aina valmis auttamaan tarvittaessa esim. silloin kun itse jäin leskeksi.

Kävit meillä viimeisen kerran n.kuukausi sitten tapaamassa vanhinta sisartamme ja hänen tytärtään, jotka olivat meillä käymässä.

Viikko ennen kuolemaasi soitin Sinulle kertoakseni toisesta veljestämme hänen joutuessaan isoon leikkaukseen pelätessämme pahinta.
Olit silloin vaimosi kanssa omalla kesämökillä. Olit soittanut veljellesi ja jutellut hänen kanssaan, etkä tiennyt, että itse olit lähellä viimeistä elonpäivää.

Sinulla oli elämässäsi paljon vastoinkäymisiä jos myötätuultakin.
Kotisikin jouduit rakentamaan pari kertaa uudelleen tulipalojen johdosta.

Poikasi, jonka kummi olin, menehtyi liian nuorena sairauskohtaukseen.

Nyt minun poikani, jonka kummi Sinä olit, on mukana kantamassa Sinua viimeiselle matkalle.

En tiedä mitä siellä jossain on, mutta toivon, että tapaat kaikki läheisesi ja että Sinulla on hyvä ja tuskaton olo.

Kiitos Sinulle kaikesta, hyvää matkaa!
t. pikkusiskosi

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kevättohinaa kukkasin

 Keväiset tohinat kukkasin kerrottu

Kesä tullee tohinalla, olis vielä vaikka mitä tehtävää täälläkin, mutta kyllä nyt mökille mieli halajaa.
Kukkasia sisällä ja ulkona ja muuta puuhastelua kuvin, kuvat otettu tänään keskiviikkona 23.5.
Ei täällä vielä hirveesti ole ulkona kukkivia, mutta sieltä maasta ne vielä nousee.
Mukavaa ja aurinkoista kesäkuun alakamista lukijoilleni.

Viimeinen kuva, jossa kysymys, missä tollasia kaloja?

Ihana ruusu maljakossa

Näitä hajuherneitä ym. kasvattelen ja istutan ulos

Muitakin kukkia oon kasvatellu

Tämä kaktus intoutui uudelleen kukkimaan

Sitkeät kaksi orvokkia

Kivikkokukkapenkin hoito taitaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen

Ei uskois, että kukkaveneeni on tuossa otsikossa noin komee ja tällä hetkellä tommonen

Nurmikolla luonnon kukkia, en tiijä mitä

Lemmikkejä raparperien suojassa

Vain yksi narsissi, viime kesänä istutettuihin taimiin

Puut onneksi jo pinossa, vähän vinksallaan:D

Katosta tuli ihan kommee

Tässä olis vielä puurtamista

Valkovuokot ovat sitten kauniita

Tässä kysymys, mistä on tämä kalaisa kuva?



                                               Mukavaa kesää!