Turkkilainen ilta
Meidän matkamme
oli melkein koko ajan omatoimista, mutta turkkilaiseen iltaan oman
hotellimme allasbaariin ilmoittauduimme.
Baariin oli
katettu pitkä seisova pöytä ja siinä oli aivan ihania monia
salaatteja ja ruokia ja pöydät oli sijoitettu kauniisti baariin ja
altaan vierustoille siten, että näimme illan ohjelmat.
Tänne minäkin
pukeuduin hienosti, se kilmalteleva, punakukkainen hame, josta kerran
oli arvuuttelua ja kimalteleva toppi ja jakku ja kengätkin
tanssikengät, vaikka oli ne rakkulat varpaissa, mutta kun ei
tarvinnut kävellä pitkiä matkoja:D
Meidän pöytämme
oli altaan resepsuunin puolella, siihen mahtui isommat pöydät ja
altaan toisella puolella oli kaksi kahden hengen pöytiä. Toisessa
istui yksinään vanhempi, isokokoinen nainen.
Tarjoilijapoika
kävi häneltä kysymässä, jos hän olisi tuonut ruoat, mutta tämä
nainen halusi itse lähteä hakemaan.
Seurasin kun hän
lähti kävelemään altaan reunaa, jossa oli kapeahko väli toisiin
pöytiin ja kulmassa hän astui toisella jalallaan veteen ja putosi
altaaseen, jossa siis oli aika kylmää vettä.
Vetten päällä
kävely ei siellä siis onnistunut.
Siinä tuli
tarjoilijapojille hätä, miten saavat vedettyä ylös isokokoista
naista, paljon isompi kuin minä, vaikka minäki oon iso.
Neljä
miestä sai vaivoin vedettyä hänet reunalle, mutta ilmeisesti
terävä reuna teki kipeää, kun hän ei pystynyt kävelemään,
vaan jäi istumaan.
Siihen hänelle tuotiin huopa lämmikkeeksi
ambulanssia odotellessa. Ambulanssin henkilöt laittoivat jalkaan
lastan ja niskaan niskatuen ja nostivat baareille.
Onneksi siinä ei
kuitenkaan käynyt pahemmin ja seuraavana päivänä oli jo takaisin hotellilla.
Näin railakas oli
turkkilaisen iltamme alku.
Syötyämme alkoi
ohjelma, jossa oli muppetshowta, napatanssia, ym. turkkilaista
perinnetanssiesitystä.
Yleisöstä
hakivat mukaan myös vapaaehtoisia tanssijoita ja meidän pöydästämme
pyysivät aina tätä Ilonaa ja kerran mun kaveria, eivätkä he
lähteneet, mutta mua ”vanahaa” eivät kertaakaan kysyneet, niin
en sitten lähtenyt lainkaan mukaan, vaikka olisin voinut tietysti
mennä ja olisin halunnutkin, mutta taisin hiukan loukkaantua, kun
minut sivuutettiin.
Sitten oli niitä
arpajaisia, joilla houkuteltiin johonkin liikkeeseen ja kun sinne
saivat, niin puolivängällä myydään. Tiesin tämän entuudestaan,
kun oli kerran vastaavanlainen nahkatakkiesittely ja sielloin kans
myytiin puolivängällä, jos meni hakemaan voittoaan liikkeestä.
Ilona voitti yhden
arvoista ja seuraavana päivänä noutivat autolla (mekin lähdimme
kaveriksi) kultasepänliikkeeseen. Ilona ja minä ostimme pienet
korvikset ja kaikki saimme lahjaksi pienen onnea tuovan silmän kaulaketjuun
liitettäväksi.
Kaverille yrittivät myydä myös kaulaketjua, mutta
hän oli jämynä, eikä ostanut:D
Turkkilaisesta
illasta ei tullut otettua kuvia lainkaan, joten tämä tarina on nyt
näin lyhyt ja kello on niin paljon, etten jaksa vielä muista retkistä kirjoittaa,
sillä meillä on ollut iso puushouwi pari päivää, enkä ole
ehtinyt tietsikan ääreen.
Laitan yhden
kuvan, jota voitte arvailla, mikä se on, se liittyy kuitenkin
seuraavaan osioon.
Vastailen
huomenissa (tai ylihuomenna) siihen samakasassa esitettyynkin
kuva-arvoitukseen, kun en oo siihenkään ehtiny vastata, mutta puita
on nyt melkein kaheksi vuojeksi tehty:D
Kello on puoli
kaksi yöllä, meen nyt kultsun viereen, hän vetelee hirsiä,
puutyötähän sekin on,hih.
Kauniita unosia
teitillekin ja railakasta Vappua!